No tänään toi ukko kulta pyys sitte päästä kämpille ja minähän sen kiltisti hain. En ruokaa ehtiny uuniin laittaa ku ukko jo nukkuu (sammu)... miten voi olla mies tossa kunnossa jos ei ole 15 tuntiin juonu mitään ja siitä ajasta nukkunu 12 h? Hyvin mielenkiintoista. En mä tiiä mitä mä ton kanssa teen, rakastan sitä vaan jaksanko tällaistakaan? Toisaalta sitä uskoo että se oppis joskus ja alkas ajattelee omaa parastaan, niinku ite joskus aikoinani tein vaan en sitte tiiä onko se aivan liikaa odotettu.
Minä kyllä joustan ja tottelen ja kaikkee vaan sillon ku mulla on näitä hetkiä että on aikaa oikeesti aatella asioita niin tuntuu ettei toi tee yhen ainutta asiaa niinku minä pyydän. Ei oo paljoo kompromisseja meillä näkyny ainakaan miehen alitteesta...
Onko kaikki miehet samanlaisia vai onko mulle vaan tarkotettu nää haastavimmat tyypit. Jokkainen toistaan vaikeempia ja mahottomampia ja silti mä vaan jaksan. Oon tullu siihen tulokseen että lausahdus " vaihtamalla paranee " ei ainakaan koske mua millään lailla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti