Uus koti

Nyt on muutettu ja kotia laitettu. On vielä laittamista vaan ei sitä aina jaksa, pitää tarkkaan suunnitella tauluille paikat ja pyöritellä huonekaluja että koti on mieluisan näköinen. Tähän mennessä on löytyny hajoneena 2 taulua, tulostin ja tiskikone. Ei sitte sen kalliinpia... uusia varaa ei ole ostaa :( kissat on ihan kivasti jo alkaneet tottumaan uuteen kotiin, ainut ongelma meinaa olla siinä että ne on tottunu olemaan ulkona kun edellisessä kodissa oli lasitettu parveke ja sitä ei nyt ole niin en voi päästää kissoja parvekkeelle ettei ne karkaa.
tänään olis hiustenlaittoa, päivitetään mut ajantasalle. Onhan siinä työtä ollutkin niitä värjätä ja pesyä ja kuivata ja selvittää ja suotistaa jne jne :)
Mutta tänään se kaikki kova työ palkitaan :)

Tää on niin tätä...

Kyllä tää elämä osaa olla ihanaa, ei riitä se että on kauhea ressi muutosta ja pakkaamisesta niin kaiken hyvän lisäksi on niin sipissä rahallisesti ettei ole vara ostaa edes tupakkaa. En kahteen päivään ole päässyt töihinkään kun tankki on kuiva, hyvä jos tolla pääsee ees tankille sitten joskus kun sinne kannattaa edes mennä. Kun kaverini jonka nimissä autoni vakkuuttukset on, on päättänyt tehdä mulle kiusaa ja katkasee vakuutukset. 
Mulla leviää pää olla koko ajan jumissa täällä kotona kaiken paskan ja tän kauhean härdellin keskellä. Kunpa tää joskus loppus, kunhan oon saanu muutettua ja kaikki tavarat paikoilleen niin oon luvannu maata sängyssä jonka leveys 160 cm 260 cm leveydeltä viikon äksänä ja en liiku siitä minnekkään, makkaan niinkö aivoton ameba ja otan ihan iisisti. Jos sitä sitten taas kattos uudestaan. 
Onneksi on edes toi mun mussukka pysynyt selvänä ja ollu mulle tukena tässä kaikessa, vaikkei se paljoa pakkailu kaverina olekkaan, olen silti tyytyväinen että se on edes tässä läsnä ja mulle juttu kaverina. Yksin on niin vaikia saaha mittään ees alulle, kun tuntuu ettei saa aikaseksi mitään. Nyt olen kuitenkin saanut pakattua kaikki laatikot täyteen mitä mulla on täällä tyhjillään ollut  ja lisää pitäisi hakia tosta meidän lähikaupasta jalkasin. Mutta tämäpä tästä tällä erää, lähden jatkaan pakkailua että kaikki romut on joskus kasassa :) 

Meillä...

No tänään toi ukko kulta pyys sitte päästä kämpille ja minähän sen kiltisti hain. En ruokaa ehtiny uuniin laittaa ku ukko jo nukkuu (sammu)... miten voi olla mies tossa kunnossa jos ei ole 15 tuntiin juonu mitään ja siitä ajasta nukkunu 12 h? Hyvin mielenkiintoista. En mä tiiä mitä mä ton kanssa teen, rakastan sitä vaan jaksanko tällaistakaan? Toisaalta sitä uskoo että se oppis joskus ja alkas ajattelee  omaa parastaan, niinku ite joskus aikoinani tein vaan en sitte tiiä onko se aivan liikaa odotettu.

Minä kyllä joustan ja tottelen ja kaikkee vaan sillon ku mulla on näitä hetkiä että on aikaa oikeesti aatella asioita niin tuntuu ettei toi tee yhen ainutta asiaa niinku minä pyydän. Ei oo paljoo kompromisseja meillä näkyny ainakaan miehen alitteesta...

Onko kaikki miehet samanlaisia vai onko mulle vaan tarkotettu nää haastavimmat tyypit. Jokkainen toistaan vaikeempia ja mahottomampia ja silti mä vaan jaksan. Oon tullu siihen tulokseen että lausahdus " vaihtamalla paranee " ei ainakaan koske mua millään lailla.

Ihmissuhteet

Ihmissuhteet, mielenkiintoinen käsite... Mitä tarvii kestää ja mitä ei ja mikä on suhteelle normaalia käytöstä ja mikä ei?? 

(Itse käytän jutussani, keksittyjä nimiä)

Vaikka olenkin näin nuori, niin uskokaa pois että olen kokenut vaikka ja mietä ihmissuhde osastolla. 

Ensimmäinen seurustelu suhteeni oli ihan tuhoon tuomittu juttu jo alkaessaa, esa oli nuori poika joka rakasti juomista ja raskasta musiikkia. Kännissä piti aina alkaa elvistelemään ja leikkimään kovempaa kaveria ku olikaan, ruipelo... no joo...

Oltiin seurusteltu vuoden verran ja mentiin kihloihin, sain kuulla sen jälkeen esan kavereitten kautta että Esa on entinen pirin käyttäjä, järkytyin suorastaan. Mitään merkkejä sellaisesta ei ollut. 

Yhtenä itana olimme Esan kanssa viihteellä ja Esa hävis yhtä-äkkiä jonnekkin, löysin hänet hetken päästä pihalta ja kyselin missä hän oli ollut, minne oli kadonnut ja paasasin siitä kuinka huolissaan olin ollut koska noin vaan häviää. Esa sai ihme pömelit ja käve autotielle, nosti kädet sivuilleen ilmaan ja alkoi huutaa olevansa antikristus... Helvetti että mua hävetti, en saanu häntä revittyä pois ja päätin lähteä kotiini yksin. Seuraavana päivänä löysin hänen taskuistaan pussin jossa oli jotain mielenkiintoista valkoista jauhetta. Se suhde loppui siihen koska mulle riitti, en halua olla missään tekemisissä kyseisten ihmisten kanssa. 

Esan jälkeen olin kauan yksin kunnes tutustuin erääseen raksamieheen, Pasiin. Kaikki vaikutti oikeen hyvälle, jälkeen päin aateltuna liiankin hyvälle ollakeseen totta. Tutustelimme ihan rauhassa ja vietimme aikaa yhdessä. Tuntui siltä että kumpikin nautti toisen seurasta. 

Eräänä viikonloppuna Pasi kysyi minua mökilleen viettämään viikonloppua ja minä olin otettu kutsusta ja suostuin, kuinkas muutenkaan. 

Sain kuulla mökillä etten ole hänen tyyppinen nainen ja minussa ei ole mitään mikä saisi hänet edes yrittämään seurustelua hänen kanssaa.... no pitipä sekin lähteä kuulemaan monta sataa kilometriä pois kotoo... Hänenkään kanssa en ole ollut sen koommin tekemisissä. 

Olin monta vuotta sinkkuna tämän jälkeen ja sitte tuli sydämmeni sulattaja, Sami. Hän oli minua pari vuotta vanhempi ja oikeen ihana ihminen, hengailtiin ja vietettiin aikaa yhdessä. Ei missään vaiheessa seurusteltu eikä mitään sellaista vaan oli meillä suunnitelmissa lapset ja talot jne jne.... kun tuli tosi toimien paikka niin herra pakeni paikalta, vaihto numerot jne jne... edelleen hän sulattaa mun sydämmen jos sattuu vastaan tulemaan tai jos kuulen hänestä jottain.... 

Tämä jälkeen seurustelin Rovaniemeläisen rikollisen kanssa joka joi kiljua harvasen päivä ja sekoile menemään, tappeli ja ryyppäs. Viimenen niitti oli se kun mua aseella uhaten herätti ja käski keittää kahvia ja sanoi jos en keitä niin ampuu mut... 

Sillon päätin etten enään ala ketään miestä koskaan... 

No koska olen nainen niin aloinpahan kuitenkin monen monen monen vuoden jälkeen, hän oli taksi kuski ja niin täynnä itteään ku ihminen olla voi... elämä pyöri taksi ja wow:n ympärillä... niin ja olihan sillä se ah, niin ihana vitun anime musiikki ja anime kaikki mitä niitä on. Ei animessa ole mitään vikaa jos siitä tykkää vaan ei sitä tarvi tuputtamalla tuputtaa. 

Se suhde vaan kuoli. 

No onhan tuossa sen jälkeen ollu jos jonkinlaista kokelasta, rapa juoppoa, sekakäyttäjää ja narsisitia, työnarkomaania jne jne 

Nykyään olen parishteessa Pekan kanssa. Pekka on todella ihana ja kiltti ja rakastava mies. Ainoa miinus puoli on se että hänellä on hieman ongelmaan alkoholin kanssa, Olen sitä jonkin verran saanu ruotuu, vaikkakin tiedostan että sen halun eroon pääsemiseksi pitää lähteä itsestä. Olen siis saanut halua hänelle, ihan vaan puhumalla järkeä. Välillä tulee repsahduksia, ihan niinku missä muussa riippuvuudessa, sen ymmärrän. Mutta kun Pekka muuttuu joka kerta jotenkin tosi välipitämättömäksi ja käskeväksi kun on tietyssä humala tilassa, olen siitä kyllä hänelle sanonu mutta välillä pitää muistuttaa. Hetken se toimii ja sitten muistutan taas. Miten saan itseni ja omat ajatukset esiin niin että se menee jopa miehen päähän, Joskus tuntuu että ei noita miehiä ymmärrä eikä niille saa taottua asioita varsinkaan kun on kyse parisuhteesta ja sen toimivuudesta. Huh huh. Joskus tuntuu että miehet on tovottomia, mutta silti niistä vaan välittä, niistä huolehtii ja ennen kaikkea omaansa rakastaa. 

Intohimona käsityöt

        Intohimona käsityöt

Kun olin ala-asteella, oli  mun lempi aineita käsityö, puutyö ja kuvis. 

Ylä-asteelle päästyäni tykkäsin eniten käsitöistä, kuviksesta ja köksästä. 

Ysillä tuli ammattikouluun haku vastaan ja hain Suurtalouskokin perustutkintoon ja pääsin sinne. Valmistuin vuonna 2006 suurtalouskokiksi ja olin jonkin aikaa alan töissä, huomasin kuitenkin ettei se ole sitä mitä haluan ammatikseni tehdä ja aloin miettiin että mitä haluaisin alkaa tekemään kun olen kuitenkin sellainen tyypppi että haluan toteuttaa itseäni. 

Aikani työttömänä oltuani huomasin että teen päivät pitkät käsitöitä ja aloin miettimään yhdessä työkkärin kanssa että miten pääsisin paikkaa jossa vois kokeilla onko käsityöt se mulle tarkotettu ala ihan leivän saannin kannalta. 

No sitte pääsin kuntouttavaan työtoimintaan Taito Pohjois-Pohjanmaalle ja olen siellä edelleen, ollut kohta vuoden. Rakastan olla siellä, saan toteuttaa siellä ja tehdä kaikkea nitselleni. 

Tässä on vanha pinnasänky joka oli joskus valkoinen. Maalasin sen pinkillä maalilla ja päätyjen vaneriseinät mustiksi. Lisäksi mustissa päädyissä on kummallakin puolen pinkki pääkallo joilla on rusetti. 

Tässä on mun ja kaverin tuunaama kitara, siitä tuli kyllä aika hieno ja maali pysyy pinnassa hyvin :) 

Tässä sukkia, tein tänä talvena 30 paria sukkia. On kiva kokeilla kaikkia uusia neulonta tyylejä. 

Tässä on neulottu torkkupeitto, tän tekemisessä meni sellanen puoltoista viikkoo, on kyllä ihanan lämmin. Lankana olen käyttäny 100% villaa olevaa mattolankaa. 

Paperinarusta tekemässä olen tässä kaitaliinaa. Kun sain tän valmiiksi tein samalla pinkki, musta, valkoiset kaitaliinat :) 

Kangaspuut on mun uus rakkaus <3

Oma tekemä matto

140x230 on maton mitat ja oikeen hyvin sopii olohuoneen lattialle :) Matossa on palttinaa, ripsia ja ruusukas kuviota 

 Ilta puhteena kotona tullu tehtyä tällaiset converse tossut. Tossut on siis virkattu :) 

Paksu tuubihuivi, joka on tehty kaksinkertaisella langalla ilman mitään "työkaluja" .

Huivi on siis neulottu käsivarsilla. Silmukoita tässä on 12 ja tein niin pitkään kun lankaa riitti. 

15.4.2017 

Siitä on aikaa ku on tullu kirjotettuu tänne.... No nyt kun on taas aikaan niin ajattelin hirman päivittää.... Paljon on tullu tehtyy ja paljon olen oppinu uutta ja kehittyny. Kuvia laittelen ku pääsen tietokoneem ääreen. Käsityöt on kyllä mulle sellanen asia jota ilman en voi olla, se rentouttaa kivasti muuten niin kiireisen elämän keskellä :) 

Tänä talvena on tullu tehtyy, lapasii, sukkii, kaulahuivei ja vaikka mitä, niin lapsille ku aikusillekki 😊