(Itse käytän jutussani, keksittyjä nimiä)
Vaikka olenkin näin nuori, niin uskokaa pois että olen kokenut vaikka ja mietä ihmissuhde osastolla.
Ensimmäinen seurustelu suhteeni oli ihan tuhoon tuomittu juttu jo alkaessaa, esa oli nuori poika joka rakasti juomista ja raskasta musiikkia. Kännissä piti aina alkaa elvistelemään ja leikkimään kovempaa kaveria ku olikaan, ruipelo... no joo...
Oltiin seurusteltu vuoden verran ja mentiin kihloihin, sain kuulla sen jälkeen esan kavereitten kautta että Esa on entinen pirin käyttäjä, järkytyin suorastaan. Mitään merkkejä sellaisesta ei ollut.
Yhtenä itana olimme Esan kanssa viihteellä ja Esa hävis yhtä-äkkiä jonnekkin, löysin hänet hetken päästä pihalta ja kyselin missä hän oli ollut, minne oli kadonnut ja paasasin siitä kuinka huolissaan olin ollut koska noin vaan häviää. Esa sai ihme pömelit ja käve autotielle, nosti kädet sivuilleen ilmaan ja alkoi huutaa olevansa antikristus... Helvetti että mua hävetti, en saanu häntä revittyä pois ja päätin lähteä kotiini yksin. Seuraavana päivänä löysin hänen taskuistaan pussin jossa oli jotain mielenkiintoista valkoista jauhetta. Se suhde loppui siihen koska mulle riitti, en halua olla missään tekemisissä kyseisten ihmisten kanssa.
Esan jälkeen olin kauan yksin kunnes tutustuin erääseen raksamieheen, Pasiin. Kaikki vaikutti oikeen hyvälle, jälkeen päin aateltuna liiankin hyvälle ollakeseen totta. Tutustelimme ihan rauhassa ja vietimme aikaa yhdessä. Tuntui siltä että kumpikin nautti toisen seurasta.
Eräänä viikonloppuna Pasi kysyi minua mökilleen viettämään viikonloppua ja minä olin otettu kutsusta ja suostuin, kuinkas muutenkaan.
Sain kuulla mökillä etten ole hänen tyyppinen nainen ja minussa ei ole mitään mikä saisi hänet edes yrittämään seurustelua hänen kanssaa.... no pitipä sekin lähteä kuulemaan monta sataa kilometriä pois kotoo... Hänenkään kanssa en ole ollut sen koommin tekemisissä.
Olin monta vuotta sinkkuna tämän jälkeen ja sitte tuli sydämmeni sulattaja, Sami. Hän oli minua pari vuotta vanhempi ja oikeen ihana ihminen, hengailtiin ja vietettiin aikaa yhdessä. Ei missään vaiheessa seurusteltu eikä mitään sellaista vaan oli meillä suunnitelmissa lapset ja talot jne jne.... kun tuli tosi toimien paikka niin herra pakeni paikalta, vaihto numerot jne jne... edelleen hän sulattaa mun sydämmen jos sattuu vastaan tulemaan tai jos kuulen hänestä jottain....
Tämä jälkeen seurustelin Rovaniemeläisen rikollisen kanssa joka joi kiljua harvasen päivä ja sekoile menemään, tappeli ja ryyppäs. Viimenen niitti oli se kun mua aseella uhaten herätti ja käski keittää kahvia ja sanoi jos en keitä niin ampuu mut...
Sillon päätin etten enään ala ketään miestä koskaan...
No koska olen nainen niin aloinpahan kuitenkin monen monen monen vuoden jälkeen, hän oli taksi kuski ja niin täynnä itteään ku ihminen olla voi... elämä pyöri taksi ja wow:n ympärillä... niin ja olihan sillä se ah, niin ihana vitun anime musiikki ja anime kaikki mitä niitä on. Ei animessa ole mitään vikaa jos siitä tykkää vaan ei sitä tarvi tuputtamalla tuputtaa.
Se suhde vaan kuoli.
No onhan tuossa sen jälkeen ollu jos jonkinlaista kokelasta, rapa juoppoa, sekakäyttäjää ja narsisitia, työnarkomaania jne jne
Nykyään olen parishteessa Pekan kanssa. Pekka on todella ihana ja kiltti ja rakastava mies. Ainoa miinus puoli on se että hänellä on hieman ongelmaan alkoholin kanssa, Olen sitä jonkin verran saanu ruotuu, vaikkakin tiedostan että sen halun eroon pääsemiseksi pitää lähteä itsestä. Olen siis saanut halua hänelle, ihan vaan puhumalla järkeä. Välillä tulee repsahduksia, ihan niinku missä muussa riippuvuudessa, sen ymmärrän. Mutta kun Pekka muuttuu joka kerta jotenkin tosi välipitämättömäksi ja käskeväksi kun on tietyssä humala tilassa, olen siitä kyllä hänelle sanonu mutta välillä pitää muistuttaa. Hetken se toimii ja sitten muistutan taas. Miten saan itseni ja omat ajatukset esiin niin että se menee jopa miehen päähän, Joskus tuntuu että ei noita miehiä ymmärrä eikä niille saa taottua asioita varsinkaan kun on kyse parisuhteesta ja sen toimivuudesta. Huh huh. Joskus tuntuu että miehet on tovottomia, mutta silti niistä vaan välittä, niistä huolehtii ja ennen kaikkea omaansa rakastaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti